Suomalaisten huonosta kunnosta ja erityisesti lasten liian vähäisestä liikkumisesta on toitotettu viimeaikoina paljon. Erityisesti keltainen lehdistö toitottaa sitä.
Mikä sitten on huono kunto?
Työkaverini oli käynyt jossain työterveyteen liittyvässä kuntotestissä, jossa testattiin mm. puristusvoimaa. Siis puristusvoimaa. Luit ihan oikein, puristusvoimaa. Hänen puristusvoimansa oli ollut alle keskitasoa. Kyseessä on henkilö, joka harrastaa kestävyysurheilua. Martooneja, hiihtämistä ja metsästämistä. Ei todellakaan mikään huonokuntoinen ja olemukseltaan hän on perinteinen kestävyysurheilija. Siis pakkasenraiskaama pulkannaru.
Niin minä kuin työkaverini istumme päivät tietokoneen ääressä toimistolla. Ei hirveesti tuu päivisin puristeltua mitään. Jospa sitten verrataan minua vaikkapa putkimieheen, tai sähkömieheen. Näiden henkilöiden työhön kuuluu puristelua päivät pitkät. Onko minun kuntoni huono, kun puristusvoimani ei ole saamaa luokkaa kuin keskimääräisellä putkimiehellä, eli sähkömiehellä? Minun yleiskuntoni on kyllä aivan varmasti huonompi kuin keskimääräisellä sähköputkimiehellä. Johtuen siitä, että työni ei sisällä yhtään liikkumista.
Minun kuntoni kuitenkin (jos unohdetaan minuun liittyvät sairaudet) riittää hyvin minun elämään. En hengästy töitä tehdessäni. Pystyn kiipeämään portaa toiseen kerrokseen (jossa meidän toimisto on) ihan hyvin ja hengästymättä. Käyn toki kuntosalilla kolmesti viikkoon, treenaan kamppailulajeja päivittäin, näihinkin kuntoni riittää. Jos minut laitettaisiin vaikkapa sähkölaitokselle tolppa-apinaksi, niin kunto loppuisi ennen kuin ensimmäinen päivä on pulkassa. Mutta se ei tee minusta huonokuntoista nykyisessä kontekstissa.
Fyysistä kuntoa ja sen tasoa pitäisi tutkia samalla tavalla kuin hyvinvointiakin. Väite, että Suomessa ei ole köyhiä, koska Ambomaan lapsilla ei ole ruokaa, on väärä. Suomessa oleva köyhyys mitataan vertaamalla naapureihin, ei Ambomaan lapsiin. Suomen naapureita on Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Viro, Venäjän länsiosat, jne. Ylivieskalaisten köyhyyttä mitataan vertaamalla, ei suinkaan Helsinkiläisiin, vaan Alavieskaan, Kalajokeen, Sieviin, Oulaisiin, Nivalaan, jne.
Minun fyysisen kunnon tasoa pitäisi mitata vertaamalla muihin toimistorottiin. Ei suinkaan sähköputkimiehiin.
Lasten liianvähäinen liikkuminen on hiukan erillainen asia, mutta toisaalta taas ei. Maailma muuttuu ja sitä myöten ihmisenkin on muututtava. Vanhoina hyvinä aikoina lapset pantiin töihin heti, kun oppivat puhetta ymmärtämään. Muinoin Englannin maalla sortui hiilikaivos (en muista milloin ja missä). Eräässä telkkari ohjelmassa kävivät ko. kaivosonnettomuuden muistomerkillä, johon oli kirjoitettu kaikkien onnettomuudessa kuolleiden työntekijöiden nimet ja iät. Alle 10 vuotiaille oli merkitty iän kohdalle "lapsi" (niitä lapsia oli noin 40 kuolleen joukossa aika monta, yli kymmenen muistaakseni). Listassa ei muistaakseni ollut yhtään yli 17 vuotiasta. Tuohon aikaan lapset varmasti liikkui enemmän kuin nykyajan lapset. Halutaanko me palata tähän aikaan? Eipä taideta haluta.
"Maailma muuttuu Eskoseni", muista muuttua mukana.
"Aika entinen ei koskaan palaa", ja hyvä niin!
Olen useaan kertaan, useassa eri paikassa maininnut, että en saa motivoitua itseäni treenaamaan jotain asiaa vain siksi, että olisin parempi ko. asiassa. Esimerkki, en tee punnerruksia siksi, että saisin tehtyä enemmän punnerruksia. Kun ei tee ollenkaan punnerruksia, niin ei tarvitse murehtia sitä, että ei ole tarpeeksi hyvä siinä. Kyllä minä punnerran, mutta teen sen siksi, että se parantaa lyönti- ja työntövoimaani. En treenaa lyömistä siksi, että olisin parempi löymään. Treenaan lyömistä, koska se parantaa kokonaisuutena taistelutaitoani. Nyt sitten voidaan pohtia, että miksi pitää treenata taistelutaitoa (siitä minulla on työnalla kirjoitus, malttakaa, malttakaa, rakkaat lukijani).
Nuorna poikana olin aikaani edellä ja minulla oli ylä-asteella valinnaisena aineena konekirjoitus. Silloin siis oli vielä ihan mekaanisia kirjoituskoneita. Konekirjoitus piti sisällään käytännössä kymmensormijärjestelmän treenausta. Suoritin loppukokeen virheprosentilla 50%, eli joka toinen kirjain väärin. :D Ei paha, ei paha laisinkaan. Mutta tässäkään, en treenannut kymmensormijärjestelmää ollakseni parempi kymmensormijärjestelmässä. Treenasin/opiskelin sen jotta työskentely tietokoneen ääressä olisi helpompaa (joo, kyllä silloin jo oli "tietokoneita"). Minun ei tarvitse katsoa sormiani/näppäimistöä kirjoittaessania tätä tekstiä. Se helpottaa työtäni huomattavasti. Tekstiin tulevat virheet eivät yleensä johdu huonosta kymmensormijärjestelmästä, vaan ihan muista syistä.
Liikunnassa on vähän sama juttu. Liikkuminen vain siksi, että liikkuminen on helpompaa on hiukan typerää. Kun ei liiku ollenkaan, ei tarvitse myökään treenata liikuntaa. Liikuntaa pitää olla sen verran, että kykenee suoriutumaan päivittäisistä askareistaan ilman ongelmia. Se että minä en kykene tällä kunnollani tolppa-apinaksi, ei pitäisi olla ongelma kenellekään.
Respektit vaan kaikille tolppa-apinoille, ootta kovia ukkoja/akkoja.
