Paljonko on paljon?

Paljonko on liikaa?
Eli missä vaiheessa paljon muuttuu ahneudeksi?


Näitä asioita olen pohtinut viime aikoina. Juttu lähti päässäni liikkeelle, kun eräs tuttavani jakoi FB:ssä tämän.
Otsikossa asetetaan kysymys "Kun hoivasta tuli bisnes – kuinka paljon vanhuksilla ja vammaisilla saa tehdä voittoa?" siitä kuinka paljon voittoa saa tehdä. Kirjoitin jo aiemmin siitä mikä on yrityksen ensisijainen tehtävä. Eikä tämä asia sinällään ole muuttunut mihinkään.
Jutun alaotsikossa on kysymys muotoiltu hiukan toisin: "Meidän suomalaisten hoidosta vastaavat yhä enemmän yksityiset yritykset. Nyt olisi aika miettiä, kuinka paljon vanhuksilla, vammaisilla ja orvoilla saa tehdä voittoa."

Oleellinen kysymyshän pitäisi olla, että "saako vanhuksilla, vammaisilla ja orvoilla tehdä voittoa?".
Jos ylläolevaan kysymykseen vastataan myöntävästi on mielestäni turhaa ja naivia alkaa asettamaan rajoja sille paljonko sitä voittoa saa tehdä. Tokihan voitaisiin määritellä vaikkapa, että x% liikevaihdosta voi tehdä voittoa. Mutta tällaiset määritelmät on aina keinotekoisia ja siksi väärin. Lisäksi näitä voidaan aina käytännön bisneksessä kiertää, jolloin tämmöiset määritelmät on turhia.

Jos siis V&V&O:lla (vanhukset, vammaiset ja orvot) saa tehdä voittoa, niillä saa tehdä voittoa niin paljon kuin vain kykenee. Tämä johtaa tilanteeseen, jota kuvasin kirjoituksessani yrityksen voitontekemisen tarpeesta.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaiset toiminnot - jotka täysin verovaroin kustannetaan - pitäisi olla voiton tekemisen ulkopuolella. Se ei tarkoita sitä, etteikö yksityinen toimija voisi niitä siltikin toteuttaa. Yksityinen toimija vaan ei voi tehdä näillä toiminnoilla voittoa. Sama koskee mielestäni siis kaikkea 100% verovaroin toteutettavaa toimintaa. Joo kyllä, esimerkkinä vaikkapa teiden hoito (esmes. katujen auraus).

Samassa yhteydessä, kun keskusteltiin (siellä FB:ssä missä kaikki nykyään tapahtuu) tästä V&V&O:lla voiton teosta, keskusteltiin myös ulkomaalaisten yritysten toimimisesta tällä alalla.

Yleinen konsessus näyttää olevan, että ulkomaalaiset yritykset saa kyllä toimia Suomessa, mutta eivät saisi viedä voittoja ulkomaille. Hetkonen hei! Saat siis tulla tänne tekemään näitä hommia mitä me ei haluta tehdä, et toki voittoa saa tehdä, ja jos nyt kuitenkin voittoa sattuu tulemaan niin ne pitää jättää tänne Suomeen, et saa niitä itsellesi. Näinhän voidaan toki päättää, mutta ei kannata henkeä pidätellen odotella, että joku ulkomaalainen toimija tänne saapuisi näitä hommia tekemään.

Onko oikein, että suomalaisten verovaroin kustannetuista toiminnoista saatava kate siirretään vaikkapa Jerseyn saarelle verottajan ulottumattomiin? Ei, se ei ole minun mielestä oikein. Mutta pitää muistaa, että jos sallimme ulkomaalaisten/globaalien yritysten tulemisen tänne meidän tulee myös sallia voittojen siirtäminen ulkomaille (verottajan ulottumattomiin).

Pitää siis muistaa, että "jos haluu saada on pakko antaa".
Jos haluat Globaalin toimijan hoitamaan meidän V&V&O:t, on hyväksyttävä, että meidän verovarat kulkeutuu ulkomaille Globaalien sijoittajien taskuihin. Mutta minun mielestä meidän ei tarvitse haluta Globaaleja yrityksiä hoitamaan meidän V&V&O "ongelmaa".

Me voimme hoitaa V&V&O "ongelman" itse paikallisesti. Kokonaisuudessaan tämä on edullisempaa, kuin se tie, jota nyt astelemme.