Sukupuolineutraali avioliittolaki

Olen viime aikoina keskustellut sukupuolineutraalista avioliittolaista (yllätys, yllätys) monessakin yhteydessä. Usein kuulemani perustelu tämän lain vastustajilta, on adoptio-oikeus. Kuten jotkut tietävät, en ymmärrä, miksi adoptio-oikeus on kytketty avioliittoon, mutta se olkoon ihan toinen juttu se.

Puhun sukupuolineutraalista avioliittolaista, en tasa-arvoisesta avioliittolaista, koska tämä ja tämä.

Perusteluhan on siis lapsen oikeudet. Jos sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksytään, poljetaan lasten oikeuksia, hyväksymällä lailla tilanne, jossa lapsella ei ole joko a) isää, tai b) äitiä. Samalla myös usein viitataan koulukiusaamiseen ja siihen, kuinka näitä lapsia tultaisiin kiusaamaan tästä syystä.

Mietiskelläänpä hetki sitä, että minkälaisen viestin annamme lapsille, jotka tällä hetkellä elävät homo perheessä, jos sukupuolineutraalia avioliittolakia ei hyväksytä. Kyllä tälläkin hetkellä lapsia elää kahden isän, tai kahden äidin perheessä. Miten näiden lasten elämä muuttuu, jos päätämme ihan eduskuntaa myöten, että tällainen perhe ei ole normaali, eikä täten ansaitse tasapuolista kohtelua (tasa-arvoista kohtelua he eivät koskaan saa, mutta sekin on ihan toinen juttu). Kuinka esimerkiksi heidän kohtaama koulukiusaaminen muuttuisi tässä tilanteessa.

Toinen vaihtoehto on hyväksyä sukupuolineutraali avioliittolaki ja lähettää viesti näille lapsille, että te olette hyväksyttyjä ja teillä on oikeus siihen mihin heteroidenkin kasvattamilla lapsilla. Miten tämä vaihtoehto vaikuttaisi esimerkiksi siihen koulukiusaamiseen.

Koulukiusaaminen on asia, josta emme tämän lain hyväksymisellä eroon pääse, mutta ei siitäkään asiasta tässä tämän enempää.

Kuitenkin lienee suotavaa kertoa lapsille, että he ovat hyväksytty osa yhteiskuntaa ja että heidän perhemuotonsa ei ole rasite heidän tulevaisuudelleen. Lapsi kun ei voi vaikuttaa siihen minkälaisista vanhemmista hän syntyy ja mihin perhemuotoon sen seurauksena joutuu.

Maailmalla on monenlaisia perhemuotoja. Näissä kaikissa muodoissa on myös lapsia. Olen aivan varma, että myös monipariperheitä vastustetaan samalla taholla, missä sukupuolineutraalia avioliittolakiakin [mutuilua, ei lähteitä tarjolla]. Näissäkin perheissä kuitenkin kasvaa suht koht terveitä lapsia.

Lapsen kehityksen kannalta yksi tärkeimpiä asioita on se, että hän kokee olevansa rakastettu. Rakastettu ennen kaikkea läheistensä taholta. On totta, että lapsen biologiset vanhemmat rakastaa lapsiaan lähtökohtaisesti intuiivisesti ja ns. itsekkäistä syistä. Toisin kuin adoptiovanhemmat. Nykyään kuitenkin suuri määrä (koko ajan kasvava määrä) lapsia elää ns. uusioperheissä. Näissä perheissä vähintään toinen vanhemmista ei ole lapsen biologinen vanhempi. Näitä lapsia kuitenkin yleensä rakastetaan, kuin omia biologisia lapsia. Poikkeuksia on, mutta poikkeuksia on myös biologisten vanhempien kohdalla. Miksi homo-suhteessa elävät eivät voisi rakastaa lapsiaan, samaan tapaan kuin uusioperheen vanhemmat?