Viimepäivien keskustelu on painottunut täysin siihen kuinka paljon SOTE uudistus tulee muuttamaan kunkin kunnan kuluja. Tärkeä asia tottakai. Valitettavasti ihan väärä lähestymistapa. Esimerkkiä tästä keskustelusta saa vaikka tästä linkistä. On tietysti median edun mukaista kirjoittaa raflaafia otsikoita ja tehdä kirjoitukset niistä topikeista, joilla oletettavasti saadaan mahdollisimman paljon lukijoita. Nykyisinhän median tehokkuus mitataan klikkien määrissä (ainakin joissakin piireissä) ja klikkejä saa raflaavilla asioilla. Se olkoon kuitenkin toisen kirjoituksen aihe.
Tämän hetkisen kotikuntani (Ylivieska) tilanne näyttäisi tältä:
Kustannusmuutos +178,47 €/asukas
Tämä on kuitenkin vain osa totuudesta. Keskustelussa unohtuu todellisest kustannukset. On tottakai "helppoa" laskea kuinka paljon SOTE kustantaa per kunta, tai per asukas, kun mietitään vain sitä paljonko rahaa pitää työntää tehottoman organisaation pyörittämiseen.
SOTE uudistuksen lähtökohta pitäisi kuitenkin olla tehottomuuden poistamisessa. Itse olen tällä hetkellä kolmessa eri jonossa odottamassa hoitoa. Nykyisellä laskuopilla hoitojono ei näy SOTE kustannuksissa. Todellisissa kustannuksissa se kuitenkin näkyy. Kuinka paljon yhteiskunnalle maksaa se, että esimerkiksi minä en pääse hoitoon ilman pitkiä jonotus aikoja?
Tämän laskeminen ei ole helppoa. Pitää huomioida kuitenkin, että toistaiseksi olen töissä. Olenko työkykyinen onkin ihan toisen keskustelun aihe. Mutta jos en olisi työkykyinen. Putoaisin sairaspäivärahalle. Se tarkoittaisi dramaattista pudotusta tuloissani. Sivumennen sanoen; sairaspäivärahan laskentakaavat on ihan käsittämättömät. Onneksi minulla on asuntolainaani vakuutus, joka maksaa vuoden ajan osan lyhynnyksistä. Osan siksi, että ko. korvaus on verotettavaa tuloa ja sitä myöten käteen saatu korvaus ei riitä asuntolainan lyhennyksiin.
Huomattava tulojen pieneneminen tarkoittaa tietenkin pienempiä verotuloja valtiolle. Kunnalle maksettavat verot pienenee myös. Samalla myös kulutukseni muuttuu. Tämän myötä vaikutukseni verotuloihin vain kasvaa. Tietenkin pitää myös muistaa, että sairaspäiväraha on verokarhun säkistä kaivettavaa rahaa, joten sekin on valtiolta pois.
Seisoskelen siis (kuvainnollisesti) jonossa ja odotan hoitoon pääsyä. Tilani ei jonossa seisoskellessa parane. Päin vastoin, on odotettavissa, että tilanne huononee. Jonotusajan kasvaessa, on todennäköistä, että hoitoon viimein päästyäni todetaan, että mitään ei ole enää tehtävissä. Seuraavana vuorossa sairaseläke. Tällöin poistun siitä joukosta ihmisiä, jonka voi laskea tuottavaksi osaksi yhteiskuntaa. Kuinka paljon se maksaa yhteiskunnalle?
En ala laskemaan esimerkkejä näistä yo skenaarioista, koska a) se ei kiinnosta minua riittävästi ja b) laskut menisi kuitenkin väärin.
En henkilökohtaisesti pidä pelkästä kritisoinnista, jos ei ole esittää parempaa vaihtoehtoa on kritisointi yleensä turhaa. Toki heikkouksia kannattaa nostaa esille, vaikka ei osaisi niihin tarjota vaihtoehtoa. Koska joku toinen saattaa osata, kunhan vain joku osoittaa ensin korjattavan kohdan.
SOTE sotkuun minulla on vaihtoehto tarjolla. Unohdetaan ne SOTE kustannukset hetkeksi. Tiedän, valtiolla on rahat tiukalla ja säästää pitää. Siihenhän minäkin tähtään, mutta eri tavalla. Keskitytään olennaiseen. Terveyskeskusten, erikoissairaanhoidon, synnytyssairaaloiden, jne SOTEen kuuluvien organisaatioiden tehtävä on hoitaa asiakasta, eli potilasta. Annetaan heille mahdollisuus siihen. Tällä hetkellä Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä unohdetaan asiakas käytännössä kokonaan. Tavoite pitäisi olla, että asiakas hoidetaan terveeksi mahdollisimman nopeasti. Ei niin, että se tehdään mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Omalääkäri tekee alustavan diagnoosin, ohjaa erikoislääkärille, jos tarvetta on. Ellei ole, niin omalääkäri hoitaa potilaan terveeksi (pitää myös huolen siitä, että näin käy). Jos on tarve erikoislääkärille, niin erikoislääkäri hoitaa potilaan terveeksi (ja pitää huolen siitä, että potilas tulee terveeksi). Tämä kaikki ilman jonoja kiitos. Puolen vuoden jonotusaika erikoislääkärille on ihan liian pitkä. Viikko, korkeintaan kaksi olisi hyvä tavoite.
Se, että vaikkapa Oulaskankaan sairaalan synnytysosasto siirretään Ouluun maksaa yhteiskunnalle välillisten kulujen kautta huomattavasti enemmän, kuin synnytysosaston säilyttäminen Oulaskankaalla.
Ihan käytännön esimerkki. Taas omasta elämästä; minulla on todettu Centralis Serosa. Tämä on vaiva, jossa silmänpohjan verisuonet vuotaa - syystä jota tiedetä ei - verta. Tämän seurauksena silmänpohja turpoaa ja näkö hämärtyy/katoaa (osittain tai kokonaan). Olen kulkenut tämän vaivan vuoksi Oulussa silmäpolilla useita kertoja viimeisen puolentoista vuoden aikana. Vaiva saatiin kyllä kuriin, parannettuahan sitä ei saa, mutta hallintaa kuitenkin. Niin sanottu omalääkärini täällä Ylivieskassa (yleislääkäri vai mikä se lieneekään), ei ollut koskaan kuullutkaan Centralis Serosasta, eikä osannut ottaa kantaa siihen, miten sen kanssa pitäisi elää. OYSin silmäpolin silmälääkärit totesivat, että he hoitavat vain tätä silmän akuuttia vaivaa (= oireita), he eivät ota kantaa siihen kuinka sen kanssa pitäisi elää, tai mistä se mahdollisesti johtuu. Se tehtävä kuuluu kuulemma omalääkärilleni.
Toinen esimerkki omasta elämästä. Olen joitakin vuosia kulkenut selkävaivojen takia erikoislääkäreillä. Kyseessä on välilevyn pullistumia, epämuotoisia nikamia, okahaarakkeiden liikakasvua ja murtunut selkänikama. Sivuhuomatuksena, mitään ei ole tehtävissä näillekään. Olin Oulaskankaalla kirurgin juttusilla liityen näihin selkävaivoihin. Kirurgi kirjoitti minulle lähetteen alaselän magneetikuvaukseen. Samassa yhteydessä kirurgi ihmetteli niskani jäykkyyttä ja siinä asiasta keskustellessamme hänelle tuli epäilys välilevyn pullistumasta niskassa. Hänen mielestään olisi ollut ehdottoman tärkeää tehdä magneettikuvaus myös niskan alueelle. No toki kysyin, että kirjoittaako hän samalla lähetteen siihenkin, saisi molemmat kuvattua kerralla. No ei, hän ei näin tehnyt. Vaan minun olisi pitänyt mennä omalääkärini vastaanottolle valittamaan niskaani. Omalääkäri olisi laittanut lähetteen Oulaskankaalle kirurgin vastaanotolle, jossa tämä sama kirurgi olisi ottanut minut vastaan (joskus puolenvuoden kuluttua) ja kirjoittanut lähetteen niska-alueen magneettikuvaukseen. Tämä jos mikä on tehokasta ja kustannuksia karsivaa toimintaa, eikö vain?
Tähän samaan ilmiöön olen törmännyt viimevuosina kerran jos toisenkin. Hoitohenkilökunta pakoilee vastuutaan asiakkaan hoidon suhteen. Ja sieltä rakkaat ystävät ne kustannukset syntyy. Kukaan ei hoida potilasta. Kenenkään vastuulla ei ole se, että ihminen pysyisi työkykyisenä.
Me teemme näennäisiä korjauksia tähän asiaan.
Esimerkiksi meillä taitaa olla laki, jolla määrätään työterveystarkastuksista tietyin väliajoin. Minäkin olen niissä käynyt. Niissä käydään läpi minun sairaskertomukset (se mappi ei ole pieni), todetaan, että onhan tuota kaikenlaista. Määrätään verikokeet, tehdään testit, jne. Siihen se sitten jääkin. Nämä näennäiset korjaukset itse asiassa vain pahentaa tilannetta. Ne lisäävät yhteiskunnalle syntyvää kokonaiskustannusta.
Viime kesänä minulla repesi sisäkierukka vasemmasta polvesta. Vielä tähän päivään mennessä en ole päässyt polveni kanssa ortopedille asti. Kahdesti on ollut aika varattuna. Ensimmäinen meni ohi minusta riippumattomista syistä, toinen menee ohi, koska ortopedille varattun ajan kanssa päällekäin tuli aika ranneleikkaukseen. Menen siis taloon, jossa lienee useitakin ortopedejä paikalla. Saattaa jopa ortopedi samassa huoneessa käydä, jossa minä olen. Mutta kuulemma on niin, että: "ei ortopedit voi tulla tällailla sivusta katsomaan sinun polvea".
Miksi ei voisi?
Koska sehän olisi perkele tehokasta toimintaa ja tehokas toiminta on myrkkyä julkishallinnon alalla.
Kuinka paljon yhteiskunta säästäisi siinä, että ortopedi kävisi katsomassa minun polven ja arvioisi leikkaustarpeen siinä samalla, kun kerran olen jo talossa sisällä?
Näin toimittiin "vanhoina hyvinä aikoina". Olin aikoinaan Kokkolan keskussairaalassa leikkauttamassa oikeaa polveani. Samaan aikaan jonotin myös tyräleikkaukseen. Sairaala henkilökunta näki papereistani tämän asian, ottivat omatoimisesti yhteyttä tyräleikkauksia hoitavaan kirurgiin (mikä se sitten titteliltään onkaan). Hän tuli katsomaan tilanteeni siihen leikkausosaston odotushuoneeseen ja totesi, että leikataan tämäkin tänään, kun täällä kerran olen. Samalla reissulla hoidettiin siis, sekä polvileikkaus että tyräleikkaus. Tästä toiminnasta syntyi yhteiskunnalle huomattavat säästöt. Paljon suuremmat kuin ikinä voidaan saavuttaa SOTE alueiden hallintoa uudelleen organisoimalla.
No polvi olkoon, kyllä se tuossa reiden alla roikkuu hoitamattakin. Kuin tekevät silmänikin; toistaiseksi päässä pysyvät hoitamattakin, näköni huononee, mutta sittenpähän pääsen sairaseläkkeelle ja voin alkaa kirjoittelemaan tätä blogia päivätyönäni. Ja ystävät hyvät, tällöin te olette niitä, jotka maksavat minun palkkkani (sairaseläkkeen). Toki, ilman näkökykyä kirjoitusten laatu huononee entisestään, mutta väliäkös tuolla. Koska en näe lukea palautetta, jota annatte, niin eihän se minua haittaa. :D
Lääkäreille, hoitajille ja muille SOTE alan työvoimalle pitää laittaa vastuuta siitä, että potilas hoidetaan tehokkaasti. Omalääkäri on se, jonka tulisi vastata potilaan tervehtymisestä. Aikoja varaaville hoitajille pitäisi myös tehdä selväksi, että asiakasta ei tarvitse kuljettaa toiselle puolen maata vain sanomaan lääkärille käsipäivää. Näin kävi minulle viimeisimmällä kirurgian poliklinalla käydessä. Käytin puolipäivää siihen, että kirurgi sai sanoa minulle, "Hyvää päivää, laitan sinut leikkausjonoon. Nyt lähden syömään, kun en ole vielä ehtinyt käydä syömässä."
Tämän saman olisi voinut hoitaa puhelinsoitolla, tai vaikka laittamalla leikkausajan postissa tulemaan.
Tämä pitää toteuttaa kustannuksia säästämättä. Tottakai jonkun on katsottava rahan perää, koska muuten se menee "moppen peppuun". Mutta, jos tarvitaan yksi lääkäri lisää, jotta saadaan jonot lyhenemään, niin se lääkäri sitten palkataan. Näin ne kustannukset sitten lopulta pienenee.
Säästämällä saadaan aikaan vain lisää TURHIA kuluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti