Väittely insinöörin kanssa

Tämä kirjoitus on vastapainoa kirjoitukselle väittelyä idiootin kanssa.

Toisin kuin idiootin kanssa väittely, insinöörin kanssa väittely voi olla jopa hedelmällistäkin. Vaikka sanonta

"Väittely insinöörin kanssa on kuin paini sian kanssa, kukaan ei hyödy, mutta sika tykkää"

kuvaa asiaa erittäin hyvin.
Tai sitten näin:

Tulkitsen itse tämän niin, että insinöörit väittelevät väittelemisen ilosta. Asia on vähän näinkin, mutta tämä ei ole koko totuus. Tietenkin pitää muistaa, että insinöörien joukossa on ihan yhtä paljon idiootteja, kuin muussakin väestössä. Älykkyys ei tarkoita sitä, että henkilö ei olisi idiootti. Eikä se ole myöskään toisin päin, idioottikin voi olla älykäs.

"Oikeat" insinöörit pitävät asioiden penkomisesta ja väitteiden kääntelemisestä. Tämä kuuluu mielestäni insinöörin perustaitoihin. Niin sanottuja totuuksia vääntelemällä saatamme löytää totuudesta heikkouksia joita kukaan ei aiemmin tullut ajatelleeksi.
Sanotaan, että:

"Pyörää ei kannata keksiä uudelleen"

Tässäkin on oma totuutensa, mutta insinöörinä haluan kyseenalaistaa tämänkin. Tällähän yleensä tarkoitetaan sitä, että jos sinun pitää tehdä polkupyörä, niin älä keksi siihen tarvittavaa pyörää uudelleen vaan hyödynnä aiemmin tehtyjä keksintöjä. Väite/ohje pohjautuu ajatukseen siitä, että [polkupyörän] pyörä on optimoitu loppuun, eikä sitä enää voi parantaa. Polkupyörän osalta tämä ei ole totta, esimerkkinä vaikka nojapyörä, tai sähköpyörä, mutta varsinaisen pyörän osalta se saattaa jopa olla totta. Mutta ei mennä nyt siihen.

Insinöörit siis mielellään keskustelevat (ja jopa väittelevät) yksinkertaisistakin asioista. Debatin lopputuloksena saattaa (ja hyvin usein onkin) olla se, että asiat on juuri niin kuin alussa sanottiin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että debatti olisi ollut turha. Keskustelun sivujuonteena syntyy ajatuspolkuja, joiden seurauksena tulee uusia innovaatioita.

Muutamia vuosia sitten kuljin erään kolleegani kanssa töissä toisella paikkakunnalla. Työmatka kesti noin 1,5 tuntia suuntaansa. Kahdestaan samanhenkisen insinöörin kanssa autossa 3 tuntia päivässä johti varsin lennokkaisiinkin keskusteluihin. Varsinkin, kun keskustelutoverini oli (ja on edelleen) huomattavan älykäs ihminen. Terveiset vaan Mikolle, jos tänne satuit eksymään. Näistä keskusteluista tuskin jäi käteen mitään suuria ja maailmaa mullistavia innovaatioita, mutta "siat" tykkäsi.

Usein tuon esille absoluuttisten faktojen puuttumisen. Tähän olen viitannut muissakin kirjoituksissani ja tulen niin varmasti tekemään jatkossakin. Matematiikka on laji, joka perustuu absoluuttisiin faktoihin. Kuten aiemmin olen (toisaalla) maininnut, 1 + 1 = 2 on fakta, josta ei voi kiistellä (ellei mennä syvälle matematiikan saloihin).

Sinälläänhän tämä ei liity väittelemiseen, mutta näen hyväksi tuoda esille tämänkin asian tässä yhteydessä. Tieteellistä teoriaa ei voi osoittaa oikeaksi. Tieteellisen teorian voi osoittaa vain vääräksi. Hyvä tieteellinen teoria tekee ennustuksia asioista ja tapahtumista, jotka voidaan myöhemmin todentaa joko vääräksi, tai oikeaksi. Se, että jostain teoriasta tehdyt ennustukset voidaan osoittaa oikeaksi, eivät todista teoriaa oikeaksi. Itse teoriassa voi silti olla virheitä, joita ei vain tämän hetkisen tietämyksen valossa voida osoittaa. Toki on niin, että mitä useammassa kokeessa voidaan todentaa teorian ennustukset, sitä luotettavampana teoriaa pidetään. Esimerkkinä nyt vaikka yleinen suhteellisuusteoria.

Mitä tekemistä tällä sitten oli insinöörin kanssa väittelyllä?
Lyhykäisesti se, että pyörä kannattaa keksiä uudelleen, ainakin silloin tällöin. Mutta ei kannata unohtaa aiemmin tehtyjä innovaatioita pyörään liittyen.